Vuojen valamiimpi?

On kulunut monella tapaa erikoinen, opettavainen ja aloittavalle yrittäjälle uskoakseni onnistunutkin vuosi. Paarma Design aloitti virallisesti 7.6.2013, vaikka toiminimen varasin  jo v. 2009 tulevaa enteillen. Tekijä,  tuoteperhe ja työkaluarsenaali on kasvanut sitten starttipäivän.

Luovien hetkien vastapainona on ollut raskasta byrokratiaa, pakollisia yrittäjän maksuvelvoitteita, sekä epävarmuutta jokaisen tulevan kuukauden tulosten suhteen. Nopea päätös sijoittaa liiketilaan ja yhteistyöhön panostaminen on  vaatinut oman aikansa ja osansa. Mutta silti…

KIITOS ja kumarrus kuluneesta vuodesta ja Lapin luonnolle ehtymättömistä ideoista. Saaduista voimista ja ajoittaisista voipumisistakin.

KIITOS käsistään Taitaville kanssakulkijoille ja tukijoille, sekä kädentaitoja eri muodoissaan arvostaville.

KIITOS korujani kantaville ja niihin sijoittaneille. Liikuttavan kauniita ja kannustavia kirjeitä lähettäneille tuntemattomille ja tutuille.

Pahoittelen lähipiirille eristäytymistäni ja että olen varmasti puhunut enimmäkseen työstäni. Laittakaa se alkuinnostuksen ja -velvollisuuksien piikkiin. Olen täyttänyt uurastuksella myös henkistä tyhjiötä liian monen korvaamattoman läheisen poismenon vuoksi ja upottanut suruni työhön, jota rakastan tehdä. Elämä on samalla sekä rikasta että raadollista…

Onni ja ilo on kantajansa kaunein koru. Sitä totuutta taon mieleeni ja metalliin jatkossakin.
AINA kannattaa yrittää tehdä parhaansa!

Elämä kantaa

Vanhin kummilapseni kirjoitti ylioppilaaksi hienoin arvosanoin. Onnea tulevaan  hänelle ja muillekin siirtymävaiheessa eläville!

Mielestäni sulkakoru sopi oikein hyvin lahjaksi muistuttamaan että elämä on ottanut meidät siipiensä suojiin, vaikka aina ei siltä tuntuisi.

Soljuvi suvi suloinen…

Aikaisempi laulun sanoista ideoitu rintakoru sai kumppanin inarinsaamenpukuun.

Tunturipuro soljuu alas toiseen koruun sateen muodossa, kun niitä käytetään alekkain.  Toistuvana elementtinä ovat taustan tunturit ja avonaiset kämmenet, uutena lisänä punainen granaatti kukan sydämessä.

Saameksi rintakorua kutsutaankin Soljuksi.

Povessa lauta paranee

Samuli Paulaharjun piirrokset saivat aikaan Algaz-jaurin korvakorujen lisäksi tarve-esineiden soveltamisen korukäyttöön. Ennen niitäkin on jaksettu koristella joko sukumerkein tai itsenäisiksi taideteoksiksi, kuten tämä Tshosk-piel-jaurin nuotan povilauta. Se sopi nimensäkin puolesta kaulakoruksi, povea koristamaan.

Povilaudalla merkittiin nuotan tiheä povi, eli nuotan perä, joka oli yhteistä nuottakunnalla. Sinne kertyi yleensä suurin jaettava saalisosa. Muuten jokaisella osakkaalla oli nuotassa oma verkonmittansa (ja verkkomerkkinsä) jotka jamottiin, eli köysien kanssa kiinnitettiin toisiinsa.

Osakkaiden verkkojen tuli olla kolmea tiheyttä. Tiheimpisilmäiset jamottiin kiinni ensimmäiseksi povesta eli perästä päin lähtien. Sitten tulivat vähän harvemmat ja uloimmiksi suurisilmäisimmät verkot ja apaja oli valmis.

Muistan lapsuudestani 80-luvulta Nuottaoopperan, jossa kerrotaan kotipaikkakuntani Oulunsalon talvinuottaperinteestä Ison Ilon laulunäytelmänä.  Olkoon koru kunnianosoitus perinteiselle kalastuskulttuurille ja perinteille yleensä. Monta vuotta kalatehtaalla työskennelleenä on sekin laji uinut sydämeen…

Erotus yhdistää

Koru on käyttäjälleen aina rakkaampi, jos se kantaa mukanaan tarinaa jolla on merkitys. Tunne syntyy usein omista mielikuvista, joihin ei vaikuta korun materiaalin kalleus eikä aina tyypitelty kauneuskaan. Jotkut korut herättävät tunteita jo ensinäkemältä, toiset tarvitsevat tuekseen tarinan tullakseen tykö. Annettu lahja tai perintö antaa merkityksen jo antajansa kautta.

Tilaustyöt, joissa saan myös oman kädenjälkeni näkymään, ovat aina mielenkiintoisia. Niissä voi yhdistää asiakkaalle rakkaan aiheen ja oman vision toivon mukaan yllättävällä tavalla. Tässä tapauksessa isoäiti toivoi lapsenlapsilleen ja tyttärelle omasta poromerkistään kaulakorut. Poroerotuksissa poron korviin leikattavat suvun tunnusmerkit ovat esillä ja reunoille jäi tilaa koristekuvioille, jotka tuotiin esiin patinoimalla. Loppusilauksena personoidulle korulle taustalta löytyy nimi ja vuosiluku kaiverrettuna.

Karjalan kunnailta

Kalevalan päivän kunniaksi kuva Kukki-linnusta eli onnenlinnusta, joita on perinteisesti ikonien käspaikkoihin kirjailtu. Oma versioni on kirjailtu punsseleilla hopeaan.

Isoäitini Ilmi Rauha Paarma (os. Saksi) menehtyi 27.2.2014, 93 vuoden kunnioitettavassa iässä. Kiitos hänelle kaikesta, etenkin kannustuksesta taiteelliselle uralle. Hän oli kotoisin menetetystä Karjalasta, Terijoelta. Myös edesmennyt pappani oli kotoisin Salmista, Laatokan Karjalasta. Sieltä tulee sukunimeni Bräysy, jossa on ollut aikoinaan Bräyssy-niminen kyläkin.

Mennyt aika ei koskaan enää palaa, mutta hyviä asioita on syytä vaalia, erityisesti hyviä muistoja. Niistä ammennetaan uusiin hyvänmielen töihin ja tekoihin.

Risku rakkaudesta

Joskus tilaustyöt voivat olla hyvinkin henkilökohtaisia ja ladattu täyteen sanomaa. Kuvassa on juuri valmistunut risku, jonka tein asiakkaalle laulun sanoja mukaillen. Laulu on ”Sinä olet aamuni valo” (Anna-Mari kaskinen ja Petri Laaksonen) ja se on hengellinen laulu.

Tilaushetkellä kappale laulettiin minulle puhelimessa ja minä kirjoitin ylös ne sanat, jotka nousivat selvimmin esiin ja sopivat toteutukseen. Sisältöä oli niin paljon, että tälle on todennäköisesti tulossa ”jatkoa”. Pääteemana oli, että kyseessä on kristillinen aihe joka tulisi esittää raikkaasti ja herkästi uniikilla tavalla. Tunturimaisemaa toivottiin myös.

Piirsin oman mielikuvani mukaisen mallin, jossa on virtaavaa vettä, avonaiset kämmenet. tunturin muodot ja auringon. Kyyhkyset ovat sitten sitä tutumpaa symboliikkaa.

Asiakas piti esityksestä ja se toteutettiin hopeasta juottamalla useampia kerroksia. Ketjut yhdistettiin lenkkeihin ja ketjuihin lisättiin pisaralaukkasia. Lopuksi päädyin kaivertamaan kuvioita taustalle tuomaan lisää eloa.

Koru on halkaisijaltaan 6 cm rintakoru. Tämä oli taas itselle hyvä esimerkki miten monenlaisia toiveita sitä onnistuu toteuttamaan, vaikka aiheet ovat haastavia. Työ on heti helpompaa, jos luonto on siinä yhtenä elementtinä :)

Luonnos:

Manna maistuu

Vuosi sitten tein ottimia vaivaiskoivuaiheisella varrella, kummilahjoja kun kyseltiin. Tässä yksi onnenlahja elon tielle. Sokerilusikka, jossa kaiverretun korpiorvokin sydämenä on kultahippu Lemmenjoelta. Kiinni juotettuna hippua ei nielaista ja sokeri tuskin maan moreenia nopeammin sen ulkonäköä muokkaa.

Pitää saada pajalle sopivan pehmeää puuta, jota vasten muotoilla tulevia versioita. Tämä kuvan lusikka lähti maailmalle nimikaiverruksen kera. Olen aina iloinen, kun työt käyvät kaupaksi ja ne tuntuvat henkilökohtaisilta. Erityisen iloinen olen silloin, kun tiedän töiden tulevat omistajat. Nyt on vain otettava lusikka-aihio kauniiseen käteen ja tehtävä uusi ja erityinen jollekin erityiselle…

Sterna paradisaea

Yksi lempilinnuistani ja -koruistani on lapintiirat. Niiden muoto pitkässä koukussa saa ne hauskasti elämään ja niiden parissa työskentelen mieluusti tasaisin väliajoin.

Olen istunut katselemassa ja kuvaamassa lapintiiroja Inarin kirkonkylän satama-alueella ja Lemmenjoen rannoilla. Se on pesimäaikaan hyvin joviaali ruokkiessaan lajitovereitaan perheensä lisäksi. Korurasioihin olen laittanut lappuseen tiedoksi, että lintu on hyvän tahdon ja kestävyyden symboli. Sehän matkaa 70 000 km vuosittain arktikselta antarktikselle. Jopa yli kolmenkymmenen vuoden ajan, jolloin sen sopii olla myös pitkän iän symboli.

Luin jostain lehdestä jutun norjalaisesta Mari Boinesta, jonka musiikista pidän paljon. Hän kertoi lapintiiran olevan lempilintunsa ja sitä kutsuttavan nimellä  čuovgga áirras – Valon airut. Minun on pitänyt lähettää hänelle nämä korvakorut.

Äkäslompolossa

Olin kuulemassa parin vuoden tauon jälkeen Ylläs Jazz Blues  -festivaalin antia. Kulttuuriannoksen lisäksi onnistuin saamaan itselleni uuden jälleenmyyjän, eli nykyisin koruja löytää Tunturi-Lapista, Äkäslompolon Ylläshuminasta.

Kiitos myös Hoedown-yhtyeelle, erityisesti Ninni Poijärvelle ja Mika Kuokkaselle keikasta ja illan parhaista tansseista. Yksi kappale kun oli omistettu Lemmenjoen kullankaivajille…