All posts by Tytti Bräysy

Northbound
– Tänne syntynyt

Siidassa 11.10.2017–22.4.2018. Näyttelyn esittelyteksti alla.

Hyvä näyttelyvieras

Olen iloinen siitä, että olet löytänyt tiesi Siidaan ja näyttelyyni. Korutaiteilijalla on harvoin samanlainen tilaisuus kertoa ja – ennen kaikkea – näyttää sitä ketjua, jossa idea muotoutuu koruksi.

Koruni syntyvät kirjaimellisesti tänne Inariin, pohjoisen maisemiin, jossa ne käyvät läpi neljä vaihetta, neljä syntymää.

Minä itse olen syntynyt ja kasvanut Oulussa, tasaisen varmalla merenpohjalla etelämpänä Suomea. Muutin Inariin vuonna 2009 opiskellakseni jalometalliartesaaniksi Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa.

Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että päädyin pohjoiseen löytääkseni oman luonnollisen kieleni: käsieni kielen. Yrittäjäksi ryhtyminen on ollut mahdollisuus puhua omalla kielelläni, ansaita taiteellinen vapauteni.

1. syntymä Tarina

Kaikki koruni kätkevät tarinan – pienten mutta hämmästyttävien yksityiskohtien tarinan. Annan tarinan juuren, idean, muhia mielessäni kauan. Tutkin. Pyörittelen ja ihmettelen.
Valokuvaan; kuljen paljon luonnossa, myös yksin – aina kameran kanssa. Kuuntelen muiden tarinat.

Kaikista ympäröivistä maisemista minulle merkittävimmät ovat Lemmenjoen kultamaat. Ne tulivatrikastuttamaan elämääni vuonna 2010. Siitä lähtien olen viettänyt jokaisen kesän noissa maisemassa.

2. syntymä Kunnioitus

Ennen Inariin muuttoa tein töitä graafisena suunnittelijana. Tärkein työkaluni oli tietokone.
Nyt työskentelen toisin. Työstän jokaista työvaihetta itse. Suunnittelen, piirrän, sahaan, viilaan, muotoilen, juotan, istutan, kiillotan ja kokoan. Jokaisen korun kohdalla odotan myös itse jännittyneenä, miltä lopputulos näyttää.

Minulla on oma paja, joka kätkee sisälleen myös toisen taitelijan tarinaa. Ilokseni olen saanut vanhan kultasepänpöytäni ja ison osan perinteisistä työkaluistani kultaseppä Arvo Sundqvistilta, joka 80 vuoden iässä päätti luopua niistä ja tarjota ne minulle koruihini mieltyneenä.

3. syntymä Paluu

Kolmannen kerran koruni herää henkiin, kun se palaa takaisin luontoon. Kuvaan korujani siellä, missä ne ovat syntyneet: mättäillä, kivillä, jokivarsilla ja tuntureiden kupeissa. 
Paluu on itselleni yksi mieluisimmista vaiheista, sillä saan ikuistaa arvokorun arvokkaassa
palassa Inarin luontoa. Se on eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina värien vaihtuva leikki, johon ajoituksen onnistuminen käsivaralla tuo oman yllätysmomenttinsa.

4. syntymä Merkitys

Koruni neljännen syntymän saa aikaan jokainen korun kantaja omalla ainutlaatuisella tavallaan. Jokainen löytää korusta merkitykset itselleen ja saa näin minutkin näkemään sen uudella tavalla.

Kun koruja tilataan suoraan minulta, saan kuulla mielenkiintoisia ja koskettaviakin perusteluja aihevalinnasta. Muoto, sielu ja tarina ovat korun omistajille tärkeitä, jotta koru tulee pidetyksi.

Tytti Bräysy

http://www.siida.fi/sisalto/nayttelyt/vaihtuvat-nayttelyt/tnne-syntynyt

 

lepidostoma_hirtum

Lepidstoma hirtum

Tietyn erityisalan asiantuntijoille tehdyt väitöstilaisuuslahjat ovat olleet mielenkiintoisia.
Samalla oppii kaikenlaista, kuten mikä ero (ulkoisesti) on Lepidostomalla, Limnephilidaella ja Leptoceridaella. Kuinkahan monelta löytyy koru vesiperhosesta kotelovaiheessa?

Väitelkää ja haastakaa minun aivoja ihmiset enemmän. Yleensä erikoisemmat korut valmistuvat ennätysajassa, kun kiinnostaa itseäkin mikä metallimorfoosin tulos on…

 

 

irinan_risku

Uusille urille

Onnittelut tämän kevään kaikille opinnoissaan valmistuneille!

Yhdelle ahkeralle, samanaikaisesti lukion ja poronhoitajakoulutuksen suorittaneelle Irinalle, sain kunnian tehdä valmistujaislahjaksi riskun.

Korun keskellä oleva kompassi antaa suuntaviivoja tulevaan, saamenmaan värejä kuvastavat korukivet, ammattiopintoihin liittyvät poron koparan jäljet ja laukkasina roikkuvat suopungin kielat. Inarissa niin tuttuja revontulia kuvaavat reunakuviot.

Elo kuten korukin on täynnä symboliikkaa…

Toivottavasti Irinan suvun poromerkki tulee elvytettyä, sillä jatkumoa sille selvästi olisi.

Gibson_flyingV

Legenda jo syntyessään

Rokkihenkiset kummit teettävät tietysti tyyliin sopivan kastelahjan. Gibsonin Flying V klassikkokitara taipuu vaikka kummilusikaksi.

Rockin´godparents order custom made gifts for christening that fit their image. Legendary Flying V from Gibson metalmorfosed into a spoon.

Puumerkki jalometallista

Samuli Paulaharjun kirjoissa on usein kauniita puumerkkejä vinjettikoristeina. Kovasti on mieli tehnyt niistä muotoilla koruja, mutta koska puumerkit ovat olleet henkilökohtaisia tai muodostuneet suvun tunnuksiksi, en niihin tohtinut kajota.

Sattui kuitenkin kohdalle asiakas, joka kertoi heidän suvullaan olevan peräti 4 kpl tällaisia tunnusmerkkejä jotka toivottiin ikuistettavan erityyppisiksi koruiksi ja muistoksi jälkipolville. Kuinka sopivasti sattuikaan, että näin pääsin mielenkiintoisia merkkejä toteuttamaan puun sijasta metalliin.

Rintakorun tilaajan isopappa oli Outas Semenoff eli Saari-Outas (1866-1951). Ristimänimeltään Eudokimos (Jevdokim), koltille Åådaž.

poromoes_outas

Outas oli Semenoffien, Luton eteläpuolisen kairan huomattavimman suvun päämies. Kylän uskottu mies, poromies ja helmenkalastaja.

Outaksen kotikenttä oli Vuonnijaurin Pirttisaaressa. Sodan jälkeen Outaksen evakkoaika jatkui Suomun Kotajärvellä (kesäkenttä) ja Luton Oskarinkoskella (talvikenttä) vuosina 1946-1949. Sevettijärvellä hän asui pienessä mökissä Kirakkajärvellä.

Puumerkkiä käytettiin ennen kirjoitustaidon yleistyttyä 1800-luvulla ja niillä merkittiin irtainta omaisuutta. Ne tehtiin muodoiltaan yksinkertaisiksi, jotta ne voitaisiin helposti raaputtaa tai vuolla puuhun. Talokohtaiset erosivat yksityisistä merkeistä siten, että ne jäivät taloon myös omistajan vaihtuessa. Talon tai tilan jakaantuessa siitä eronneet kehittivät oman merkkinsä lisäämällä kantatalon puumerkkiin uusia viivoja.

kolttamerkki

 

 

 

hapro

Haprosta varputalvikkiin…

Jos jotain mieluiten tekisin työssäni, niin opettelisin, suunnittelisin ja toteuttaisin aina vain uusia, mielenkiintoisia kasvi- ja eläinaiheisia koruja. Kuukausittain niitä muutama syntyykin jo olemassaolevien korumallien seuraksi. Mielikuvissa niitä on itämässä ja syntymässä moninkertainen määrä.

Onneksi tyylini on miellyttänyt luontoalan ammattilaisia ja harrastajia, jotka tilaavat mitä yllätyksellisempiä aiheita. Pitää mielen virkeänä, kun on löydettävä oleellinen ja muotoiltava se ennennäkemättömällä tavalla. Kun korulla on merkitys tilaajalle, itselleni ja informaation myötä  jollekulle kolmannelle osapuolelle, on luomistyö ollut erityisen antoisa ja tarkoituksenmukainen. Lopputuloksen näkeminen kiinnostaa syntymän lailla.

Viimeaikojen haastavimmat ja mielenkiintoisimmat työt oli suunnitella varpu- eli sarjatalvikki ja hapro, jotka tunnetaan villiyrtteinä. Ensimmäinen oli minulle entuudestaan tuntematon talvikkilaji, mutta hapron tiesin tunturista. Haaste tuli kuin tilauksesta, sillä arvostan kasvia suuresti ja sain sen vihdoin näin ikuistettua.

Tästä on hyvä jatkaa herbaarion takomista omin käsin, luontoäidin avustuksella.

varputalvikki

Annika_risku

Sarastus ja päivänvalo

Ystävien teettämä rintakoru tilaustyönä inarinsaamenkielen revitalisaatiosta eli kielenelvytyksestä 8.6. Inarin Sajoksessa ansiokkaasti väitelleelle Annika Pasaselle.

Väitös kuuluu suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen alaan. Siksipä koristeaiheina kannuksenpyörä ja saamenlipun värejä kuvastavat korukivet. Keskellä oleva kierrelankaympyrä kietoo kaiken yhteen.

Adea_kuukkeli

Onnenlintu

Tein ensimmäiset kuukkelini v. 2009 koulutyön sivutuotteena. Ne ovat lennelleet eri muodostelmissa vuosien saatossa, mutta perusmalli on pysynyt samana. En sahaa niitä enää itse, vaan ne tulevat valmiiksi valettuina. Käsityönä teen pintojen siistimisen, kaiverrukset ja juotostyöt, sekä päätän mihin lintu haluaa maailmaa tutkimaan. Niin paikkalintu kuin onkin.

Muotoilu ja kaiverrukset ovat työtuntien lisäksi tuoneet  viime aikoina höyhenpukuihin lisää eloa ja koristeellisuutta. Onni lienee kulkenut näiden lintujen mukana uudessa ammatissa?

Kuva Adeasta: Paadar Images

kannuksenpyora

Saman tähden alla

Pykäläristi eli kahdeksansakarainen tähti.

Kuvio on tyypillinen itämerensuomalainen koristekuvio käsitöissä, kuten ryijyissä ja erilaisissa kirjontamalleissa. Pitsikoristeissa se on tunnettu myös Aunuksen aitana.

Se esiintyy monissa kunnanvaakunoissa ja mm  Udmurtian ja Mordvan tasavaltojen ja võrolaisten lipuissa.

Mordva_udmurt_voro

Karjalan, Udmurtian ja Mordvan tasavaltojen vaakunoissa symboli kuvaa aurinkoa.

karjala_udmurt_mordva

Etelä-Karjalaisen Parikkalan kunnanvaakunassa, uudessa ja vanhassa, se on myös näkyvästi esillä.

parikkala

Geometrinen nimitys kuviolle on oktagrammi eli kahdeksankanta.

Suomalais-ugrilaisten sukukansojen päivä 3. lokakuuta, on jo virallinen liputuspäivä Unkarissa ja Virossa.

finno_ugric_flag