Lepidstoma hirtum

Tietyn erityisalan asiantuntijoille tehdyt väitöstilaisuuslahjat ovat olleet mielenkiintoisia.
Samalla oppii kaikenlaista, kuten mikä ero (ulkoisesti) on Lepidostomalla, Limnephilidaella ja Leptoceridaella. Kuinkahan monelta löytyy koru vesiperhosesta kotelovaiheessa?

Väitelkää ja haastakaa minun aivoja ihmiset enemmän. Yleensä erikoisemmat korut valmistuvat ennätysajassa, kun kiinnostaa itseäkin mikä metallimorfoosin tulos on…

Uusille urille

Onnittelut tämän kevään kaikille opinnoissaan valmistuneille!

Yhdelle ahkeralle, samanaikaisesti lukion ja poronhoitajakoulutuksen suorittaneelle Irinalle, sain kunnian tehdä valmistujaislahjaksi riskun.

Korun keskellä oleva kompassi antaa suuntaviivoja tulevaan, saamenmaan värejä kuvastavat korukivet, ammattiopintoihin liittyvät poron koparan jäljet ja laukkasina roikkuvat suopungin kielat. Inarissa niin tuttuja revontulia kuvaavat reunakuviot.

Elo kuten korukin on täynnä symboliikkaa…

Legenda jo syntyessään

Rokkihenkiset kummit teettävät tietysti tyyliin sopivan kastelahjan. Gibsonin Flying V klassikkokitara taipuu vaikka kummilusikaksi.

Rockin´godparents order custom made gifts for christening that fit their image. Legendary Flying V from Gibson metalmorfosed into a spoon.

Puumerkki jalometallista

Samuli Paulaharjun kirjoissa on usein kauniita puumerkkejä vinjettikoristeina. Kovasti on mieli tehnyt niistä muotoilla koruja, mutta koska puumerkit ovat olleet henkilökohtaisia tai muodostuneet suvun tunnuksiksi, en niihin tohtinut kajota.

Sattui kuitenkin kohdalle asiakas, joka kertoi heidän suvullaan olevan peräti 4 kpl tällaisia tunnusmerkkejä jotka toivottiin ikuistettavan erityyppisiksi koruiksi ja muistoksi jälkipolville. Kuinka sopivasti sattuikaan, että näin pääsin mielenkiintoisia merkkejä toteuttamaan puun sijasta metalliin.

Rintakorun tilaajan isopappa oli Outas Semenoff eli Saari-Outas (1866-1951). Ristimänimeltään Eudokimos (Jevdokim), koltille Åådaž.

Outas oli Semenoffien, Luton eteläpuolisen kairan huomattavimman suvun päämies. Kylän uskottu mies, poromies ja helmenkalastaja.

Outaksen kotikenttä oli Vuonnijaurin Pirttisaaressa. Sodan jälkeen Outaksen evakkoaika jatkui Suomun Kotajärvellä (kesäkenttä) ja Luton Oskarinkoskella (talvikenttä) vuosina 1946-1949. Sevettijärvellä hän asui pienessä mökissä Kirakkajärvellä.

Puumerkkiä käytettiin ennen kirjoitustaidon yleistyttyä 1800-luvulla ja niillä merkittiin irtainta omaisuutta. Ne tehtiin muodoiltaan yksinkertaisiksi, jotta ne voitaisiin helposti raaputtaa tai vuolla puuhun. Talokohtaiset erosivat yksityisistä merkeistä siten, että ne jäivät taloon myös omistajan vaihtuessa. Talon tai tilan jakaantuessa siitä eronneet kehittivät oman merkkinsä lisäämällä kantatalon puumerkkiin uusia viivoja.

Haprosta varputalvikkiin…

Jos jotain mieluiten tekisin työssäni, niin opettelisin, suunnittelisin ja toteuttaisin aina vain uusia, mielenkiintoisia kasvi- ja eläinaiheisia koruja. Kuukausittain niitä muutama syntyykin jo olemassaolevien korumallien seuraksi. Mielikuvissa niitä on itämässä ja syntymässä moninkertainen määrä.

Onneksi tyylini on miellyttänyt luontoalan ammattilaisia ja harrastajia, jotka tilaavat mitä yllätyksellisempiä aiheita. Pitää mielen virkeänä, kun on löydettävä oleellinen ja muotoiltava se ennennäkemättömällä tavalla. Kun korulla on merkitys tilaajalle, itselleni ja informaation myötä  jollekulle kolmannelle osapuolelle, on luomistyö ollut erityisen antoisa ja tarkoituksenmukainen. Lopputuloksen näkeminen kiinnostaa syntymän lailla.

Viimeaikojen haastavimmat ja mielenkiintoisimmat työt oli suunnitella varpu- eli sarjatalvikki ja hapro, jotka tunnetaan villiyrtteinä. Ensimmäinen oli minulle entuudestaan tuntematon talvikkilaji, mutta hapron tiesin tunturista. Haaste tuli kuin tilauksesta, sillä arvostan kasvia suuresti ja sain sen vihdoin näin ikuistettua.

Tästä on hyvä jatkaa herbaarion takomista omin käsin, luontoäidin avustuksella.

Sarastus ja päivänvalo

Ystävien teettämä rintakoru tilaustyönä inarinsaamenkielen revitalisaatiosta eli kielenelvytyksestä 8.6. Inarin Sajoksessa ansiokkaasti väitelleelle Annika Pasaselle.

Väitös kuuluu suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen alaan. Siksipä koristeaiheina kannuksenpyörä ja saamenlipun värejä kuvastavat korukivet. Keskellä oleva kierrelankaympyrä kietoo kaiken yhteen.

Onnenlintu

Tein ensimmäiset kuukkelini v. 2009 koulutyön sivutuotteena. Ne ovat lennelleet eri muodostelmissa vuosien saatossa, mutta perusmalli on pysynyt samana. En sahaa niitä enää itse, vaan ne tulevat valmiiksi valettuina. Käsityönä teen pintojen siistimisen, kaiverrukset ja juotostyöt, sekä päätän mihin lintu haluaa maailmaa tutkimaan. Niin paikkalintu kuin onkin.

Muotoilu ja kaiverrukset ovat työtuntien lisäksi tuoneet  viime aikoina höyhenpukuihin lisää eloa ja koristeellisuutta. Onni lienee kulkenut näiden lintujen mukana uudessa ammatissa?

Kuva Adeasta: Paadar Images

Saman tähden alla

Pykäläristi eli kahdeksansakarainen tähti.

Kuvio on tyypillinen itämerensuomalainen koristekuvio käsitöissä, kuten ryijyissä ja erilaisissa kirjontamalleissa. Pitsikoristeissa se on tunnettu myös Aunuksen aitana.

Se esiintyy monissa kunnanvaakunoissa ja mm  Udmurtian ja Mordvan tasavaltojen ja võrolaisten lipuissa.

Karjalan, Udmurtian ja Mordvan tasavaltojen vaakunoissa symboli kuvaa aurinkoa.

Etelä-Karjalaisen Parikkalan kunnanvaakunassa, uudessa ja vanhassa, se on myös näkyvästi esillä.

Geometrinen nimitys kuviolle on oktagrammi eli kahdeksankanta.

Suomalais-ugrilaisten sukukansojen päivä 3. lokakuuta, on jo virallinen liputuspäivä Unkarissa ja Virossa.