Valoa kohti

Maailma on kotani…

Kota voi olla suoja, pyhä paikka ja maailman keskus.

Savuaukon kautta näkee pohjantähden, kuun ja auringon.
Kun kota siirretään, maailman keskus kulkee mukana.

Savukiehkura kuvaa myös saamelaisten ja eränkävijöiden 8 vuodenaikaa.

Kota can be a shelter, sacred place and the centre of the world.
Through the smoke vent you can see the northern star, moon and the sun. When kota is relocated, the center of the world will follow.

The smoke figure also presents the 8 seasons of sámi people and woodsmen.

Patinoitu Ag 925 ja Lemmenjoen kultahippu
Patinated sterling silver and local gold nuggets from Lemmenjoki

Voimalinnut

Mieleenpainuvien korutilausten sarjaan tulen liittämään tämän kahden ystävättären teettämän Voimalintu-korun.

Ideoiden lentoonlähtöön annetiin kappale ”Rakkaus on voimaa”, jonka esittäjän varmaan arvaattekin… Tälle artistille aiemmin tekemäni korun ympyrä istui hyvin lyriikkaan ja varsinaiseksi voimasymboliksi kahdelle laululintuselle toimi nuottimerkki Fortissimo = erittäin voimakkaasti. Samalla se myös  julistaa ikuista ystävyyttä –  Friends Forever.

Tilaaja Outi suostui käyttämään Outalintu-malliani korussa. Soikoon se voimasäveliä kantajilleen, sillä matkassa kulkee nyt aikaa kestävä ja ajaton tarina ystävyydestä.

Tässä,
kynttilän valossa
jään kiteet ikkunassa
kuin helähdys hopean
kosketus talven.

Onnenvuotta 2015!

Pyhä Äijih

Inarijärven Ukonselällä vaikuttavasti kohti ylisiä kurkottaa kalliosaari Ukonkivi, tuttavallisesti Ukko.

Olemukseltaan huomiota herättävä maamerkki ei muuta voisikaan olla, kuin vanhastaan pyhänä pidetty uhripaikka, eli seita. Muinaismuistolailla suojeltu saari on tunnettu inarinsaameksi nimellä Äijih. Saaren muoto sopii hyvin Ukkosenjumalan palvontaan, koska se kohoaa kuin kirveenterä, halkoen järvimaisemaa. Vertauskuva on kyllä uudempien aikojen mielleyhtymä Ukkosenjumalan varustuksesta.

Muinaisuskot pohjautuivat luontoon. Maa oli pyhä ja erityisen pyhiä paikkoja olivat tunturit, lähteet ja isot kivet. Aurinkoa, vettä, tuulta ja ukkosta palvottiin. Historiasta kannattaisi ottaa opiksi, sillä luonnossa on tulevaisuus.

Käsimerkki käsityönä

Läheisten ihmisten kesken muodostuu usein hauskoja tapoja osoittaa kiintymystä ja yhteenkuuluvuutta, sanoin tai teoin. Kaliforniasta kotoisin oleva ystäväni toivoi pikkusiskolleen, joka on kiinnostunut viittomakielestä, kaulakorua joka esittää laamalle tarkoitettua käsimerkkiä. ”I love you” -sanonta on muuttunut ”I llama you” -muotoon. Laama-merkki muistuttaa myös paljon Love-merkkiä.

Sain iloista palautetta San Fransiscosta, mikä antaa taas potkua työntäyteisiin kaamospäiviin. Ohessa videoklippi riemukkaasta ensikohtaamisesta:

Llama

Häämatkamuisto

Oululainen pappi ja valokuvaharrastaja Matti Häkkinen osallistui v. 2013 Inarin Camera Borealikseen Pielpajärven erämaakirkkoon liittyvällä kuvaesityksellä. Hän on kohdetta ikuistanut 1970-luvulta nykypäivään ja esitys oli läpileikkaus näistä vuosista eri vuodenaikoina yhdistettynä Samuli Paulaharjun tekstikatkelmiin Takalappia-kirjasta. Ensikohtaaminen Pielpajärven kirkon kanssa hänellä tapahtui keskikesän kesäyön kuulaudessa, jonka jälkeen siitä oli tullut rakas paikka. Osasyynä lienee myös kohteeseen tehty häämatka.

Tutustuin Mattiin paremmin Siidan iltatilaisuudessa, koska olin osallistunut itsekin Lemmenjoen kultamaihin liittyvällä esityksellä tapahtumaan. Matti oli ollut sen näkemässä ja molempia kiinnosti toistemme aihevalinnat. Olin vastikään tehnyt Samuli Paulaharjun Pielpajärven kirkossa piirtämän enkelimotiivin mukaisen kaulakorun ja ihmettelin sitä, ettei näitä puukoristeita enää nykyään ole nähtävissä. Matti lupasi toimittaa minulle kuvan alkuperäisistä veistoksista, sillä ne oli ilmeisesti aikoinaan sieltä siirretty muualle parempaan talteen.

Kuultuaan korusta ja ammatistani, hänen vaimonsa Maija pyysi minua tekemään heidän hääpäivänsä kunniaksi itselleen rintakorun. Siinä sai yhdistyä yksi Pielpan enkelihahmoista, Inarijärvi ja pohjoinen maisema, jota kuvasi koruun juottamani vaivaiskoivut.

Arkkienkeli Mikaelin miekkoineen aion jatkossa tehdä puista esikuvaa mallina käyttäen. Paulaharjun piirrokseen verrattuna se on huomattavasti nuoremman ja veikeämmän näköinen.

Huipulta pintamaille

Lemmenjoen kuuluisimmat kukkulat ovat melko vaatimattomat ja nykyisin maastosta vaikeasti havaittavat Petronellankukkulat.  Legendaarisesta Petronellasta useaan otteeseen lukeneena ja kuulleena, en silti ole kyseisiä korkeuskäyriä omin jaloin mittaillut.

Sen muodot tulivat tutuksi toisella tapaa, kun sain Lapin Kullankaivajain Liitolta tilauksen tehdä Petronellan tyttärelle, Solange van der Moerille vastaavanlaisen maastokarttakorun kun mitä olin tehnyt aiemmin Jäkäläpäästä. Miessin kultahipuilla viimeisteltynä. Karttanäkökulmasta Morgamin kultamiehet tuskin olisivat Petronellaa mieleensä saaneet, joten onni että tarinan mukaan pötköttivät aikoinaan puutonta tunturiparia vastarinteeltä tuijottaen.

Ennen korun lahjoitusta Solange nauroi ettei hänellä itsellään ole äitinsä avuja, joilla tuntureitakin nimetään. Nyt hän voi kuitenkin kantaa kukkuloita omalla rinnallaan. Muistona äidistään, sekä käynnistään Lemmenjoella. Hurmaavan Solangen myötä voi hyvin ymmärtää miten mieleenpainuva persoona hänen äitinsä eläissään varmasti oli.

Tilaisuutta seuraavana päivänä suuntasin kohti Huippuvuoria tuttavaporukan kanssa. Siellä näin ja kuvasin kyllikseni arktista maisemaa, tunturikasveja ja eläimiä joita olen jo koruaiheena käyttänyt tai suunnittelen vielä niin tekeväni. Jääkarhu jää vielä mallistosta, koska se jäi näkemättä. Tämä oli kyllä jäätikköjärven basecamppimme yöllisten vahtivuorojen hartain toiveenikin.

Longyearbyenin Larsbreen jäätikön sulalla reunamaalla on mahdollista kerätä tuliaisiksi kiveen fossiloituneita kasveja. Hyvällä tuurilla kotiloita tai hyönteisiäkin. Vaikea uskoa, että niillä leveysasteilla on ollut rehevää lehtimetsää, kun ainoat puut ovat nykyisin ajopuuta. Hienoimmat fossiilit olivat suuria lehtiä vielä suuremmissa kivissä, joten jätin ne suosiolla muidenkin ihailtaviksi.

Jylhien ja nöyräksi tekevien maisemien jälkeen palauduin pajan kautta maan pinnalle. Alkutuotanto hippujen ja korukivien osalta jatkuu myös Lemmenjoella lumien tuloon saakka. Siellä on hyvä syksyn mittaan ajoittain koruaiheita mietiskellä. Pintamailla marjassa tai montun laidalla maata rännittäen.

Sielunsiskoa ja supernaista

Laulujen sanoituksesta ja elämänkohtaloista sain jälleen hienon suunnittelutyön toteutettavaksi. Oikean ”sielun” löytäminen koruun on haastavaa mutta antoisaa. Tämänkaltaiset työt tahtovat aina mennä kaiken muun edelle.

Kaulakorun toivottiin kuvastavan naisten välistä ystävyyttä laulun kuvaamalla tavalla, sekä rock-henkistä lahjansaajaa. Mukaan tuli myös saada sulka-aihe, johon on kaiverrettu teksti ”Elämä kantaa”, sekä luonnollisesti pohjoinen ulottuvuus. Artisti sattuu olemaan osa elämäni soundtrackia, etenkin 90-luvulla, joten työ oli siksikin mukava toteuttaa.

Korun yhdessä tilanneille neljälle naiselle  ja kaikille muillekin kanssasisarille toivotan iloa eloon, voimia arkeen ja keskinäistä  sielujen sympatiaa!

”Taas me kohdataan kun päiviä ois mennyt vaan
Elämälle kiitos, jatketaan
Siitä mihin jäätiin viimeksi kun tavattiin…

…ja auringonnousuun on ikuisuus aikaa.

Tää on se hetki”

Kaija Koo: Supernaiset