Pakkasta rinnassa

Viime päivinä Inarin kunnassa on ollut melko vilakkaa, Sodankylän Vuotsossakin -38,4 c. Piti sen kunniaksi uudellenjärjestellä suunnittelemiani lumihiutaleita ja kehittelin rintakorun.

Koru sai jo muotonsa, mutta siitä puuttuu vielä hopeankiilto, joten jätin yöksi rumpuun kiillottumaan. Mattavalkoinen sävy olisi kyllä hieno. Se tulee happokylvyssä juottamisen jälkeen, kun hienohopeapinta muodostuu. Valitettavasti se vain raapiutuu helposti pois, jos ei sitä suojaa jollain minulle vielä tuntemattomalla konstilla. Koru on valmis, kunhan lisään neulamekanismit ja mahdolliset kaiverrukset. Toivotaan ettei jää ainoaksi laatuaan, vaikka lumihiutaleet kaikki yksilöitä ovatkin.

Algaz-jaurin perintöä

Sain asiakastilauksena suunnitella ja toteuttaa hopeinen versio vanhasta Algaz-jaurin korvakorusta. Malliksi annettiin kuva Samuli Paulaharjun Kolttain mailta (1921) kirjasta.
Siellä kuvasivulla mainittiin seuraavaa: ”…ja vanhoina muoreinakin vielä kannetaan ohuita, litteitä koristeltuja hopeaisia korvarenkaita”. Mikäpä on kaunista korua kantaessa.

Tein korun kokonaan hopeasta. Kaiversin ja punsseloin siihen tyyliin sopivan aiheen.
Originaalikorussa on keskellä hyvin voinut olla raakun helmi ja korun materiaali voisi olla luutakin. Asiakkaan kotona ollut pariton koru oli ikävä kyllä ajan saatossa kadonnut, joten siitä ei ollut apua.

Jospa tästä syntyi uusvanha pukukoru kolttanaisille. Heidän perinteiset korunsa kun ovat olleet usein orgaanista materiaalia ja usein ajan saatossa maatuneet.

Mieli Miessin maastoissa

Inarissa järjestetään 7.12. Lapin kullankaivajien liiton pikkujoulut. Osallistun nyt, kun sopivasti ovat kotikulmilla. Jokin koruhan sinne oli keksittävä, joten tein tänään tällaisen kaulakorun hopeasta ja Miessin kultahipuista. Koru kuvaa Jäkäläpään korkeuskäyriä maastokartasta napattuna. Hiput kuvaavat (vielä) löytymättömiä kultasuonia.

Jäkäläpään pohjoisrinteellä on Karukorvenkuru, jossa itse vietän kesäni kullankaivuun ja kuvaamisen merkeissä. Näille ohuille ja pitkille hipuille olen miettinyt jo pitkään käyttöä, mutta tässähän olikin oiva ratkaisu. Katsotaan mitä Miessin menninkäiset ja vuorenpeikot tykkäävät…

Pajatuksia

Tervetuloa seuraamaan työpäiviäni ja tuotoksia pajassani Inarissa. Päivitän blogia pääosin kuvien muodossa, sitä mukaa kun maltan kameraan töiden lomassa tarttua.

Olen perustanut Paarma Design -nimisen yrityksen kesäkuussa 2013. Innostuksen alalle sain Oulun kansalaisopiston kursseilta ja perustaidot tulivat Inarin Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta. Kaiken päälle olen soveltanut luovasti sitä mitä en ole tiennyt. Kohdallani voi sanoa, että minkä tekniikassa häviää, sen ideoissa ja omaleimaisuudessa voittaa.

Alkuperäinen ammatti, jota edelleen työkseni teen, on graafinen suunnittelu. Taidosta on paljon hyötyä koruja muotoiltaessa. Aiemmin surin sitä, ettei minusta tule taidemaalaria, kun osaan vain pelkistää ääriviivoja. Nyt viivasta on tullut rakas apulainen. Kolmas ammatillinen lisä on avopuolison mukana tullut kullankaivu. Alku- ja lopputuotanto sulautuvat nyt hyvin yhteen, kun kultahipuista ja korukivistä on kyse.

Pohjoisen eläimet, linnut ja kasvit, ovat töissäni pääosassa. Niihin ei koskaan kyllästy, eivätkä ideat pääse ehtymään. Samalla opin uutta ympäristöstäni ja mieli pysyy virkeänä. Luonnossa kulkeminen rajoittuu tosin itselläni kaamosajan ulkopuoliseen aikaan, talveksi pesiydyn pajalleni.

Toivottavasti koruistani on iloa, vaikka kuvia katselemalla. Parasta on jos voin tehdä yksilöllisiä töitä, myös personoimalla olemassolevia malleja kantajansa näköisiksi. Mallisto täydentyy koko ajan. Aika ajoin, kun käyt katsomassa sivujani, sinne on varmasti syntynyt uutta elämää. Uusia kasveja kukkii, eläimiä on syntynyt, arktista maisemaa on muokattu uuteen hopeiseen asuun…

Nähdään!