Tunturipöllö
– yöttömän yön valo

Inarin alue on tälle tundran kiertolaiselle käynyt valitettavan ahtaaksi ja on Suomessa erittäin harvinainen ilmestys. Upeaa rautakynttä onnekas näkee lähinnä hyvinä pesimävuosina, jolloin poikaset vaeltavat ruuan perässä uteliaisuuttaan etelämmäs. Saamelaiset pitivät pöllöä muinaisen noidan apulintuna, kutsumanimeltään skuolfi.

Tunturipöllö katosi vainon ja laajamittaisen munien keruun takia 1930-luvulle mennessä. Kanta romahti nopeasti, koska keräilijät maksoivat hyvin munista sekä aikuistista linnuista täytettyinä koriste-esineinä. Myös riekkokantoja on haluttu elvyttää eliminoimalla petolintuja. Laji suojeltiin vuonna 1962.

Kaulakorussani ukuli (kansanomainen nimitys pöllölle) on hopeaa ja mustaksi oksidoitua kuparia, tai kokonaan hopeaa, kuten Iso Vaalee mielletään.

Suunnittelin aikanaan Pohjois-Lapin kameraseuralle logon, jossa linssiin on piirtynyt myös tämän uljaan linnun terävä katse. Bubo scandiacus on usean luontokuvaajan unelmien kuvauskohde, jonka harva pääsee ikuistamaan.