Korunkaunista Inaria

Northbound
– Tänne syntynyt

Siidassa 11.10.2017–22.4.2018. Näyttelyn esittelyteksti alla.

Hyvä näyttelyvieras

Olen iloinen siitä, että olet löytänyt tiesi Siidaan ja näyttelyyni. Korutaiteilijalla on harvoin samanlainen tilaisuus kertoa ja – ennen kaikkea – näyttää sitä ketjua, jossa idea muotoutuu koruksi.

Koruni syntyvät kirjaimellisesti tänne Inariin, pohjoisen maisemiin, jossa ne käyvät läpi neljä vaihetta, neljä syntymää.

Minä itse olen syntynyt ja kasvanut Oulussa, tasaisen varmalla merenpohjalla etelämpänä Suomea. Muutin Inariin vuonna 2009 opiskellakseni jalometalliartesaaniksi Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa.

Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että päädyin pohjoiseen löytääkseni oman luonnollisen kieleni: käsieni kielen. Yrittäjäksi ryhtyminen on ollut mahdollisuus puhua omalla kielelläni, ansaita taiteellinen vapauteni.

1. syntymä Tarina

Kaikki koruni kätkevät tarinan – pienten mutta hämmästyttävien yksityiskohtien tarinan. Annan tarinan juuren, idean, muhia mielessäni kauan. Tutkin. Pyörittelen ja ihmettelen.
Valokuvaan; kuljen paljon luonnossa, myös yksin – aina kameran kanssa. Kuuntelen muiden tarinat.

Kaikista ympäröivistä maisemista minulle merkittävimmät ovat Lemmenjoen kultamaat. Ne tulivatrikastuttamaan elämääni vuonna 2010. Siitä lähtien olen viettänyt jokaisen kesän noissa maisemassa.

2. syntymä Kunnioitus

Ennen Inariin muuttoa tein töitä graafisena suunnittelijana. Tärkein työkaluni oli tietokone.
Nyt työskentelen toisin. Työstän jokaista työvaihetta itse. Suunnittelen, piirrän, sahaan, viilaan, muotoilen, juotan, istutan, kiillotan ja kokoan. Jokaisen korun kohdalla odotan myös itse jännittyneenä, miltä lopputulos näyttää.

Minulla on oma paja, joka kätkee sisälleen myös toisen taitelijan tarinaa. Ilokseni olen saanut vanhan kultasepänpöytäni ja ison osan perinteisistä työkaluistani kultaseppä Arvo Sundqvistilta, joka 80 vuoden iässä päätti luopua niistä ja tarjota ne minulle koruihini mieltyneenä.

3. syntymä Paluu

Kolmannen kerran koruni herää henkiin, kun se palaa takaisin luontoon. Kuvaan korujani siellä, missä ne ovat syntyneet: mättäillä, kivillä, jokivarsilla ja tuntureiden kupeissa. 
Paluu on itselleni yksi mieluisimmista vaiheista, sillä saan ikuistaa arvokorun arvokkaassa
palassa Inarin luontoa. Se on eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina värien vaihtuva leikki, johon ajoituksen onnistuminen käsivaralla tuo oman yllätysmomenttinsa.

4. syntymä Merkitys

Koruni neljännen syntymän saa aikaan jokainen korun kantaja omalla ainutlaatuisella tavallaan. Jokainen löytää korusta merkitykset itselleen ja saa näin minutkin näkemään sen uudella tavalla.

Kun koruja tilataan suoraan minulta, saan kuulla mielenkiintoisia ja koskettaviakin perusteluja aihevalinnasta. Muoto, sielu ja tarina ovat korun omistajille tärkeitä, jotta koru tulee pidetyksi.

Tytti Bräysy

http://www.siida.fi/sisalto/nayttelyt/vaihtuvat-nayttelyt/tnne-syntynyt

Koruaiheita taivaan ja pohjamudan väliltä

Lepidstoma hirtum

Tietyn erityisalan asiantuntijoille tehdyt väitöstilaisuuslahjat ovat olleet mielenkiintoisia.
Samalla oppii kaikenlaista, kuten mikä ero (ulkoisesti) on Lepidostomalla, Limnephilidaella ja Leptoceridaella. Kuinkahan monelta löytyy koru vesiperhosesta kotelovaiheessa?

Väitelkää ja haastakaa minun aivoja ihmiset enemmän. Yleensä erikoisemmat korut valmistuvat ennätysajassa, kun kiinnostaa itseäkin mikä metallimorfoosin tulos on…

Elämän poropolkuja

Uusille urille

Onnittelut tämän kevään kaikille opinnoissaan valmistuneille!

Yhdelle ahkeralle, samanaikaisesti lukion ja poronhoitajakoulutuksen suorittaneelle Irinalle, sain kunnian tehdä valmistujaislahjaksi riskun.

Korun keskellä oleva kompassi antaa suuntaviivoja tulevaan, saamenmaan värejä kuvastavat korukivet, ammattiopintoihin liittyvät poron koparan jäljet ja laukkasina roikkuvat suopungin kielat. Inarissa niin tuttuja revontulia kuvaavat reunakuviot.

Elo kuten korukin on täynnä symboliikkaa…

Kielen päällä…

Legenda jo syntyessään

Rokkihenkiset kummit teettävät tietysti tyyliin sopivan kastelahjan. Gibsonin Flying V klassikkokitara taipuu vaikka kummilusikaksi.

Rockin´godparents order custom made gifts for christening that fit their image. Legendary Flying V from Gibson metalmorfosed into a spoon.

Outaksen jäljillä

Puumerkki jalometallista

Samuli Paulaharjun kirjoissa on usein kauniita puumerkkejä vinjettikoristeina. Kovasti on mieli tehnyt niistä muotoilla koruja, mutta koska puumerkit ovat olleet henkilökohtaisia tai muodostuneet suvun tunnuksiksi, en niihin tohtinut kajota.

Sattui kuitenkin kohdalle asiakas, joka kertoi heidän suvullaan olevan peräti 4 kpl tällaisia tunnusmerkkejä jotka toivottiin ikuistettavan erityyppisiksi koruiksi ja muistoksi jälkipolville. Kuinka sopivasti sattuikaan, että näin pääsin mielenkiintoisia merkkejä toteuttamaan puun sijasta metalliin.

Rintakorun tilaajan isopappa oli Outas Semenoff eli Saari-Outas (1866-1951). Ristimänimeltään Eudokimos (Jevdokim), koltille Åådaž.

Outas oli Semenoffien, Luton eteläpuolisen kairan huomattavimman suvun päämies. Kylän uskottu mies, poromies ja helmenkalastaja.

Outaksen kotikenttä oli Vuonnijaurin Pirttisaaressa. Sodan jälkeen Outaksen evakkoaika jatkui Suomun Kotajärvellä (kesäkenttä) ja Luton Oskarinkoskella (talvikenttä) vuosina 1946-1949. Sevettijärvellä hän asui pienessä mökissä Kirakkajärvellä.

Puumerkkiä käytettiin ennen kirjoitustaidon yleistyttyä 1800-luvulla ja niillä merkittiin irtainta omaisuutta. Ne tehtiin muodoiltaan yksinkertaisiksi, jotta ne voitaisiin helposti raaputtaa tai vuolla puuhun. Talokohtaiset erosivat yksityisistä merkeistä siten, että ne jäivät taloon myös omistajan vaihtuessa. Talon tai tilan jakaantuessa siitä eronneet kehittivät oman merkkinsä lisäämällä kantatalon puumerkkiin uusia viivoja.

Luonnonlahjoja

Haprosta varputalvikkiin…

Jos jotain mieluiten tekisin työssäni, niin opettelisin, suunnittelisin ja toteuttaisin aina vain uusia, mielenkiintoisia kasvi- ja eläinaiheisia koruja. Kuukausittain niitä muutama syntyykin jo olemassaolevien korumallien seuraksi. Mielikuvissa niitä on itämässä ja syntymässä moninkertainen määrä.

Onneksi tyylini on miellyttänyt luontoalan ammattilaisia ja harrastajia, jotka tilaavat mitä yllätyksellisempiä aiheita. Pitää mielen virkeänä, kun on löydettävä oleellinen ja muotoiltava se ennennäkemättömällä tavalla. Kun korulla on merkitys tilaajalle, itselleni ja informaation myötä  jollekulle kolmannelle osapuolelle, on luomistyö ollut erityisen antoisa ja tarkoituksenmukainen. Lopputuloksen näkeminen kiinnostaa syntymän lailla.

Viimeaikojen haastavimmat ja mielenkiintoisimmat työt oli suunnitella varpu- eli sarjatalvikki ja hapro, jotka tunnetaan villiyrtteinä. Ensimmäinen oli minulle entuudestaan tuntematon talvikkilaji, mutta hapron tiesin tunturista. Haaste tuli kuin tilauksesta, sillä arvostan kasvia suuresti ja sain sen vihdoin näin ikuistettua.

Tästä on hyvä jatkaa herbaarion takomista omin käsin, luontoäidin avustuksella.

Luonnonkukkien päivä 14.6.

Kielen kannoilla

Sarastus ja päivänvalo

Ystävien teettämä rintakoru tilaustyönä inarinsaamenkielen revitalisaatiosta eli kielenelvytyksestä 8.6. Inarin Sajoksessa ansiokkaasti väitelleelle Annika Pasaselle.

Väitös kuuluu suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen alaan. Siksipä koristeaiheina kannuksenpyörä ja saamenlipun värejä kuvastavat korukivet. Keskellä oleva kierrelankaympyrä kietoo kaiken yhteen.

Kuukkahainen

Onnenlintu

Tein ensimmäiset kuukkelini v. 2009 koulutyön sivutuotteena. Ne ovat lennelleet eri muodostelmissa vuosien saatossa, mutta perusmalli on pysynyt samana. En sahaa niitä enää itse, vaan ne tulevat valmiiksi valettuina. Käsityönä teen pintojen siistimisen, kaiverrukset ja juotostyöt, sekä päätän mihin lintu haluaa maailmaa tutkimaan. Niin paikkalintu kuin onkin.

Muotoilu ja kaiverrukset ovat työtuntien lisäksi tuoneet  viime aikoina höyhenpukuihin lisää eloa ja koristeellisuutta. Onni lienee kulkenut näiden lintujen mukana uudessa ammatissa?

Kuva Adeasta: Paadar Images

Sukukansain kannuksenpyörä

Saman tähden alla

Pykäläristi eli kahdeksansakarainen tähti.

Kuvio on tyypillinen itämerensuomalainen koristekuvio käsitöissä, kuten ryijyissä ja erilaisissa kirjontamalleissa. Pitsikoristeissa se on tunnettu myös Aunuksen aitana.

Se esiintyy monissa kunnanvaakunoissa ja mm  Udmurtian ja Mordvan tasavaltojen ja võrolaisten lipuissa.

Karjalan, Udmurtian ja Mordvan tasavaltojen vaakunoissa symboli kuvaa aurinkoa.

Etelä-Karjalaisen Parikkalan kunnanvaakunassa, uudessa ja vanhassa, se on myös näkyvästi esillä.

Geometrinen nimitys kuviolle on oktagrammi eli kahdeksankanta.

Suomalais-ugrilaisten sukukansojen päivä 3. lokakuuta, on jo virallinen liputuspäivä Unkarissa ja Virossa.

Kevät alkaa kynttilänvalossa

Valoa kohti

Kodan sydän

Maailma on kotani…

Kota voi olla suoja, pyhä paikka ja maailman keskus.

Savuaukon kautta näkee pohjantähden, kuun ja auringon.
Kun kota siirretään, maailman keskus kulkee mukana.

Savukiehkura kuvaa myös saamelaisten ja eränkävijöiden 8 vuodenaikaa.

Kota can be a shelter, sacred place and the centre of the world.
Through the smoke vent you can see the northern star, moon and the sun. When kota is relocated, the center of the world will follow.

The smoke figure also presents the 8 seasons of sámi people and woodsmen.

Patinoitu Ag 925 ja Lemmenjoen kultahippu
Patinated sterling silver and local gold nuggets from Lemmenjoki

Elon virrat

Elon virrat

Veden sylistä,
alkulähteestä, 
jatkuu matka
maailman laineille.

Uutta elämää johdattaa
ikuinen virta.
Tyynestä myrskyyn,
lammikoilta ulapalle.

Löytyy oma
muistojen uoma.

Rippiristi tehtiin tilaustyönä  jo syksyllä tammikuun konfirmaatioon.
Ajatuksella tehty ja rakkaudella luovutettu. Onnea Hennalle!

Love – Fortissimo

Voimalinnut

Mieleenpainuvien korutilausten sarjaan tulen liittämään tämän kahden ystävättären teettämän Voimalintu-korun.

Ideoiden lentoonlähtöön annetiin kappale ”Rakkaus on voimaa”, jonka esittäjän varmaan arvaattekin… Tälle artistille aiemmin tekemäni korun ympyrä istui hyvin lyriikkaan ja varsinaiseksi voimasymboliksi kahdelle laululintuselle toimi nuottimerkki Fortissimo = erittäin voimakkaasti. Samalla se myös  julistaa ikuista ystävyyttä –  Friends Forever.

Tilaaja Outi suostui käyttämään Outalintu-malliani korussa. Soikoon se voimasäveliä kantajilleen, sillä matkassa kulkee nyt aikaa kestävä ja ajaton tarina ystävyydestä.

Uuteen vuoteen

Tässä,
kynttilän valossa
jään kiteet ikkunassa
kuin helähdys hopean
kosketus talven.

Onnenvuotta 2015!

Kiila kohti korkeuksia

Pyhä Äijih

Inarijärven Ukonselällä vaikuttavasti kohti ylisiä kurkottaa kalliosaari Ukonkivi, tuttavallisesti Ukko.

Olemukseltaan huomiota herättävä maamerkki ei muuta voisikaan olla, kuin vanhastaan pyhänä pidetty uhripaikka, eli seita. Muinaismuistolailla suojeltu saari on tunnettu inarinsaameksi nimellä Äijih. Saaren muoto sopii hyvin Ukkosenjumalan palvontaan, koska se kohoaa kuin kirveenterä, halkoen järvimaisemaa. Vertauskuva on kyllä uudempien aikojen mielleyhtymä Ukkosenjumalan varustuksesta.

Muinaisuskot pohjautuivat luontoon. Maa oli pyhä ja erityisen pyhiä paikkoja olivat tunturit, lähteet ja isot kivet. Aurinkoa, vettä, tuulta ja ukkosta palvottiin. Historiasta kannattaisi ottaa opiksi, sillä luonnossa on tulevaisuus.

I llama you

Käsimerkki käsityönä

Läheisten ihmisten kesken muodostuu usein hauskoja tapoja osoittaa kiintymystä ja yhteenkuuluvuutta, sanoin tai teoin. Kaliforniasta kotoisin oleva ystäväni toivoi pikkusiskolleen, joka on kiinnostunut viittomakielestä, kaulakorua joka esittää laamalle tarkoitettua käsimerkkiä. ”I love you” -sanonta on muuttunut ”I llama you” -muotoon. Laama-merkki muistuttaa myös paljon Love-merkkiä.

Sain iloista palautetta San Fransiscosta, mikä antaa taas potkua työntäyteisiin kaamospäiviin. Ohessa videoklippi riemukkaasta ensikohtaamisesta:

Llama

Erämaan kadonneet enkelit

Häämatkamuisto

Oululainen pappi ja valokuvaharrastaja Matti Häkkinen osallistui v. 2013 Inarin Camera Borealikseen Pielpajärven erämaakirkkoon liittyvällä kuvaesityksellä. Hän on kohdetta ikuistanut 1970-luvulta nykypäivään ja esitys oli läpileikkaus näistä vuosista eri vuodenaikoina yhdistettynä Samuli Paulaharjun tekstikatkelmiin Takalappia-kirjasta. Ensikohtaaminen Pielpajärven kirkon kanssa hänellä tapahtui keskikesän kesäyön kuulaudessa, jonka jälkeen siitä oli tullut rakas paikka. Osasyynä lienee myös kohteeseen tehty häämatka.

Tutustuin Mattiin paremmin Siidan iltatilaisuudessa, koska olin osallistunut itsekin Lemmenjoen kultamaihin liittyvällä esityksellä tapahtumaan. Matti oli ollut sen näkemässä ja molempia kiinnosti toistemme aihevalinnat. Olin vastikään tehnyt Samuli Paulaharjun Pielpajärven kirkossa piirtämän enkelimotiivin mukaisen kaulakorun ja ihmettelin sitä, ettei näitä puukoristeita enää nykyään ole nähtävissä. Matti lupasi toimittaa minulle kuvan alkuperäisistä veistoksista, sillä ne oli ilmeisesti aikoinaan sieltä siirretty muualle parempaan talteen.

Kuultuaan korusta ja ammatistani, hänen vaimonsa Maija pyysi minua tekemään heidän hääpäivänsä kunniaksi itselleen rintakorun. Siinä sai yhdistyä yksi Pielpan enkelihahmoista, Inarijärvi ja pohjoinen maisema, jota kuvasi koruun juottamani vaivaiskoivut.

Arkkienkeli Mikaelin miekkoineen aion jatkossa tehdä puista esikuvaa mallina käyttäen. Paulaharjun piirrokseen verrattuna se on huomattavasti nuoremman ja veikeämmän näköinen.

Kuopalta kukkuloille

Huipulta pintamaille

Lemmenjoen kuuluisimmat kukkulat ovat melko vaatimattomat ja nykyisin maastosta vaikeasti havaittavat Petronellankukkulat.  Legendaarisesta Petronellasta useaan otteeseen lukeneena ja kuulleena, en silti ole kyseisiä korkeuskäyriä omin jaloin mittaillut.

Sen muodot tulivat tutuksi toisella tapaa, kun sain Lapin Kullankaivajain Liitolta tilauksen tehdä Petronellan tyttärelle, Solange van der Moerille vastaavanlaisen maastokarttakorun kun mitä olin tehnyt aiemmin Jäkäläpäästä. Miessin kultahipuilla viimeisteltynä. Karttanäkökulmasta Morgamin kultamiehet tuskin olisivat Petronellaa mieleensä saaneet, joten onni että tarinan mukaan pötköttivät aikoinaan puutonta tunturiparia vastarinteeltä tuijottaen.

Ennen korun lahjoitusta Solange nauroi ettei hänellä itsellään ole äitinsä avuja, joilla tuntureitakin nimetään. Nyt hän voi kuitenkin kantaa kukkuloita omalla rinnallaan. Muistona äidistään, sekä käynnistään Lemmenjoella. Hurmaavan Solangen myötä voi hyvin ymmärtää miten mieleenpainuva persoona hänen äitinsä eläissään varmasti oli.

Tilaisuutta seuraavana päivänä suuntasin kohti Huippuvuoria tuttavaporukan kanssa. Siellä näin ja kuvasin kyllikseni arktista maisemaa, tunturikasveja ja eläimiä joita olen jo koruaiheena käyttänyt tai suunnittelen vielä niin tekeväni. Jääkarhu jää vielä mallistosta, koska se jäi näkemättä. Tämä oli kyllä jäätikköjärven basecamppimme yöllisten vahtivuorojen hartain toiveenikin.

Longyearbyenin Larsbreen jäätikön sulalla reunamaalla on mahdollista kerätä tuliaisiksi kiveen fossiloituneita kasveja. Hyvällä tuurilla kotiloita tai hyönteisiäkin. Vaikea uskoa, että niillä leveysasteilla on ollut rehevää lehtimetsää, kun ainoat puut ovat nykyisin ajopuuta. Hienoimmat fossiilit olivat suuria lehtiä vielä suuremmissa kivissä, joten jätin ne suosiolla muidenkin ihailtaviksi.

Jylhien ja nöyräksi tekevien maisemien jälkeen palauduin pajan kautta maan pinnalle. Alkutuotanto hippujen ja korukivien osalta jatkuu myös Lemmenjoella lumien tuloon saakka. Siellä on hyvä syksyn mittaan ajoittain koruaiheita mietiskellä. Pintamailla marjassa tai montun laidalla maata rännittäen.

4 samankaltaista…

Sielunsiskoa ja supernaista

Laulujen sanoituksesta ja elämänkohtaloista sain jälleen hienon suunnittelutyön toteutettavaksi. Oikean ”sielun” löytäminen koruun on haastavaa mutta antoisaa. Tämänkaltaiset työt tahtovat aina mennä kaiken muun edelle.

Kaulakorun toivottiin kuvastavan naisten välistä ystävyyttä laulun kuvaamalla tavalla, sekä rock-henkistä lahjansaajaa. Mukaan tuli myös saada sulka-aihe, johon on kaiverrettu teksti ”Elämä kantaa”, sekä luonnollisesti pohjoinen ulottuvuus. Artisti sattuu olemaan osa elämäni soundtrackia, etenkin 90-luvulla, joten työ oli siksikin mukava toteuttaa.

Korun yhdessä tilanneille neljälle naiselle  ja kaikille muillekin kanssasisarille toivotan iloa eloon, voimia arkeen ja keskinäistä  sielujen sympatiaa!

”Taas me kohdataan kun päiviä ois mennyt vaan
Elämälle kiitos, jatketaan
Siitä mihin jäätiin viimeksi kun tavattiin…

…ja auringonnousuun on ikuisuus aikaa.

Tää on se hetki”

Kaija Koo: Supernaiset

Vuoden yrittäjä…

Vuojen valamiimpi?

On kulunut monella tapaa erikoinen, opettavainen ja aloittavalle yrittäjälle uskoakseni onnistunutkin vuosi. Paarma Design aloitti virallisesti 7.6.2013, vaikka toiminimen varasin  jo v. 2009 tulevaa enteillen. Tekijä,  tuoteperhe ja työkaluarsenaali on kasvanut sitten starttipäivän.

Luovien hetkien vastapainona on ollut raskasta byrokratiaa, pakollisia yrittäjän maksuvelvoitteita, sekä epävarmuutta jokaisen tulevan kuukauden tulosten suhteen. Nopea päätös sijoittaa liiketilaan ja yhteistyöhön panostaminen on  vaatinut oman aikansa ja osansa. Mutta silti…

KIITOS ja kumarrus kuluneesta vuodesta ja Lapin luonnolle ehtymättömistä ideoista. Saaduista voimista ja ajoittaisista voipumisistakin.

KIITOS käsistään Taitaville kanssakulkijoille ja tukijoille, sekä kädentaitoja eri muodoissaan arvostaville.

KIITOS korujani kantaville ja niihin sijoittaneille. Liikuttavan kauniita ja kannustavia kirjeitä lähettäneille tuntemattomille ja tutuille.

Pahoittelen lähipiirille eristäytymistäni ja että olen varmasti puhunut enimmäkseen työstäni. Laittakaa se alkuinnostuksen ja -velvollisuuksien piikkiin. Olen täyttänyt uurastuksella myös henkistä tyhjiötä liian monen korvaamattoman läheisen poismenon vuoksi ja upottanut suruni työhön, jota rakastan tehdä. Elämä on samalla sekä rikasta että raadollista…

Onni ja ilo on kantajansa kaunein koru. Sitä totuutta taon mieleeni ja metalliin jatkossakin.
AINA kannattaa yrittää tehdä parhaansa!

Siipeen jos sain…

Elämä kantaa

Vanhin kummilapseni kirjoitti ylioppilaaksi hienoin arvosanoin. Onnea tulevaan  hänelle ja muillekin siirtymävaiheessa eläville!

Mielestäni sulkakoru sopi oikein hyvin lahjaksi muistuttamaan että elämä on ottanut meidät siipiensä suojiin, vaikka aina ei siltä tuntuisi.

Pohjankukka rinnassa

Soljuvi suvi suloinen…

Aikaisempi laulun sanoista ideoitu rintakoru sai kumppanin inarinsaamenpukuun.

Tunturipuro soljuu alas toiseen koruun sateen muodossa, kun niitä käytetään alekkain.  Toistuvana elementtinä ovat taustan tunturit ja avonaiset kämmenet, uutena lisänä punainen granaatti kukan sydämessä.

Saameksi rintakorua kutsutaankin Soljuksi.

Aiheita kalastellen

Povessa lauta paranee

Samuli Paulaharjun piirrokset saivat aikaan Algaz-jaurin korvakorujen lisäksi tarve-esineiden soveltamisen korukäyttöön. Ennen niitäkin on jaksettu koristella joko sukumerkein tai itsenäisiksi taideteoksiksi, kuten tämä Tshosk-piel-jaurin nuotan povilauta. Se sopi nimensäkin puolesta kaulakoruksi, povea koristamaan.

Povilaudalla merkittiin nuotan tiheä povi, eli nuotan perä, joka oli yhteistä nuottakunnalla. Sinne kertyi yleensä suurin jaettava saalisosa. Muuten jokaisella osakkaalla oli nuotassa oma verkonmittansa (ja verkkomerkkinsä) jotka jamottiin, eli köysien kanssa kiinnitettiin toisiinsa.

Osakkaiden verkkojen tuli olla kolmea tiheyttä. Tiheimpisilmäiset jamottiin kiinni ensimmäiseksi povesta eli perästä päin lähtien. Sitten tulivat vähän harvemmat ja uloimmiksi suurisilmäisimmät verkot ja apaja oli valmis.

Muistan lapsuudestani 80-luvulta Nuottaoopperan, jossa kerrotaan kotipaikkakuntani Oulunsalon talvinuottaperinteestä Ison Ilon laulunäytelmänä.  Olkoon koru kunnianosoitus perinteiselle kalastuskulttuurille ja perinteille yleensä. Monta vuotta kalatehtaalla työskennelleenä on sekin laji uinut sydämeen…

Korvamerkityt

Erotus yhdistää

Koru on käyttäjälleen aina rakkaampi, jos se kantaa mukanaan tarinaa jolla on merkitys. Tunne syntyy usein omista mielikuvista, joihin ei vaikuta korun materiaalin kalleus eikä aina tyypitelty kauneuskaan. Jotkut korut herättävät tunteita jo ensinäkemältä, toiset tarvitsevat tuekseen tarinan tullakseen tykö. Annettu lahja tai perintö antaa merkityksen jo antajansa kautta.

Tilaustyöt, joissa saan myös oman kädenjälkeni näkymään, ovat aina mielenkiintoisia. Niissä voi yhdistää asiakkaalle rakkaan aiheen ja oman vision toivon mukaan yllättävällä tavalla. Tässä tapauksessa isoäiti toivoi lapsenlapsilleen ja tyttärelle omasta poromerkistään kaulakorut. Poroerotuksissa poron korviin leikattavat suvun tunnusmerkit ovat esillä ja reunoille jäi tilaa koristekuvioille, jotka tuotiin esiin patinoimalla. Loppusilauksena personoidulle korulle taustalta löytyy nimi ja vuosiluku kaiverrettuna.

Kukkilintu

Karjalan kunnailta

Kalevalan päivän kunniaksi kuva Kukki-linnusta eli onnenlinnusta, joita on perinteisesti ikonien käspaikkoihin kirjailtu. Oma versioni on kirjailtu punsseleilla hopeaan.

Isoäitini Ilmi Rauha Paarma (os. Saksi) menehtyi 27.2.2014, 93 vuoden kunnioitettavassa iässä. Kiitos hänelle kaikesta, etenkin kannustuksesta taiteelliselle uralle. Hän oli kotoisin menetetystä Karjalasta, Terijoelta. Myös edesmennyt pappani oli kotoisin Salmista, Laatokan Karjalasta. Sieltä tulee sukunimeni Bräysy, jossa on ollut aikoinaan Bräyssy-niminen kyläkin.

Mennyt aika ei koskaan enää palaa, mutta hyviä asioita on syytä vaalia, erityisesti hyviä muistoja. Niistä ammennetaan uusiin hyvänmielen töihin ja tekoihin.

Valoa aamuun…

Risku rakkaudesta

Joskus tilaustyöt voivat olla hyvinkin henkilökohtaisia ja ladattu täyteen sanomaa. Kuvassa on juuri valmistunut risku, jonka tein asiakkaalle laulun sanoja mukaillen. Laulu on ”Sinä olet aamuni valo” (Anna-Mari kaskinen ja Petri Laaksonen) ja se on hengellinen laulu.

Tilaushetkellä kappale laulettiin minulle puhelimessa ja minä kirjoitin ylös ne sanat, jotka nousivat selvimmin esiin ja sopivat toteutukseen. Sisältöä oli niin paljon, että tälle on todennäköisesti tulossa ”jatkoa”. Pääteemana oli, että kyseessä on kristillinen aihe joka tulisi esittää raikkaasti ja herkästi uniikilla tavalla. Tunturimaisemaa toivottiin myös.

Piirsin oman mielikuvani mukaisen mallin, jossa on virtaavaa vettä, avonaiset kämmenet. tunturin muodot ja auringon. Kyyhkyset ovat sitten sitä tutumpaa symboliikkaa.

Asiakas piti esityksestä ja se toteutettiin hopeasta juottamalla useampia kerroksia. Ketjut yhdistettiin lenkkeihin ja ketjuihin lisättiin pisaralaukkasia. Lopuksi päädyin kaivertamaan kuvioita taustalle tuomaan lisää eloa.

Koru on halkaisijaltaan 6 cm rintakoru. Tämä oli taas itselle hyvä esimerkki miten monenlaisia toiveita sitä onnistuu toteuttamaan, vaikka aiheet ovat haastavia. Työ on heti helpompaa, jos luonto on siinä yhtenä elementtinä :)

Luonnos:

Hippulusikka suussa

Manna maistuu

Vuosi sitten tein ottimia vaivaiskoivuaiheisella varrella, kummilahjoja kun kyseltiin. Tässä yksi onnenlahja elon tielle. Sokerilusikka, jossa kaiverretun korpiorvokin sydämenä on kultahippu Lemmenjoelta. Kiinni juotettuna hippua ei nielaista ja sokeri tuskin maan moreenia nopeammin sen ulkonäköä muokkaa.

Pitää saada pajalle sopivan pehmeää puuta, jota vasten muotoilla tulevia versioita. Tämä kuvan lusikka lähti maailmalle nimikaiverruksen kera. Olen aina iloinen, kun työt käyvät kaupaksi ja ne tuntuvat henkilökohtaisilta. Erityisen iloinen olen silloin, kun tiedän töiden tulevat omistajat. Nyt on vain otettava lusikka-aihio kauniiseen käteen ja tehtävä uusi ja erityinen jollekin erityiselle…

Valon airut

Sterna paradisaea

Yksi lempilinnuistani ja -koruistani on lapintiirat. Niiden muoto pitkässä koukussa saa ne hauskasti elämään ja niiden parissa työskentelen mieluusti tasaisin väliajoin.

Olen istunut katselemassa ja kuvaamassa lapintiiroja Inarin kirkonkylän satama-alueella ja Lemmenjoen rannoilla. Se on pesimäaikaan hyvin joviaali ruokkiessaan lajitovereitaan perheensä lisäksi. Korurasioihin olen laittanut lappuseen tiedoksi, että lintu on hyvän tahdon ja kestävyyden symboli. Sehän matkaa 70 000 km vuosittain arktikselta antarktikselle. Jopa yli kolmenkymmenen vuoden ajan, jolloin sen sopii olla myös pitkän iän symboli.

Luin jostain lehdestä jutun norjalaisesta Mari Boinesta, jonka musiikista pidän paljon. Hän kertoi lapintiiran olevan lempilintunsa ja sitä kutsuttavan nimellä  čuovgga áirras – Valon airut. Minun on pitänyt lähettää hänelle nämä korvakorut.

Ylläs yllätti iloisesti

Äkäslompolossa

Olin kuulemassa parin vuoden tauon jälkeen Ylläs Jazz Blues  -festivaalin antia. Kulttuuriannoksen lisäksi onnistuin saamaan itselleni uuden jälleenmyyjän, eli nykyisin koruja löytää Tunturi-Lapista, Äkäslompolon Ylläshuminasta.

Kiitos myös Hoedown-yhtyeelle, erityisesti Ninni Poijärvelle ja Mika Kuokkaselle keikasta ja illan parhaista tansseista. Yksi kappale kun oli omistettu Lemmenjoen kullankaivajille…

Kivisydämellä

Elämäni väreissä

Olen alkanut vuoden alusta istuttamaan pieniä pyöröhiottuja kiviä koruihin. Ne tuovat mukavasti väriä ja parhaimmillaan lisäävät aiheen tunnistettavuutta.

Tammikuun kivenä pidetään granaattia. Sitä minulla olisi paljon raakakivenä, Lemmenjoelta kultahippujen ohella talteen kerättynä. Myyntikoruihin olen kuitenkin laittanut,  kohtuullisen hinnan säilyttämiseksi, Suomen Jalokivitukusta ostettuja kaksoispyöröhiottuja granaatteja. Muutamia itsehiottujakin löytyy, mutta säästän niitä johonkin erityiseen…

Helmikuussa syntyy ametisteilla koristeltuja koruja. Ensimmäinen uusi malli on tunturikohokki, josta on korvakorujen seuraksi syntymässä muitakin malleja. Yläkuvassa työ on vielä alkuvaiheessa. Alakuvassa valmis työ, jossa kaulakorusta tulikin lopulta rintaneula :)

Ukuli

Tunturipöllö
– yöttömän yön valo

Inarin alue on tälle tundran kiertolaiselle käynyt valitettavan ahtaaksi ja on Suomessa erittäin harvinainen ilmestys. Upeaa rautakynttä onnekas näkee lähinnä hyvinä pesimävuosina, jolloin poikaset vaeltavat ruuan perässä uteliaisuuttaan etelämmäs. Saamelaiset pitivät pöllöä muinaisen noidan apulintuna, kutsumanimeltään skuolfi.

Tunturipöllö katosi vainon ja laajamittaisen munien keruun takia 1930-luvulle mennessä. Kanta romahti nopeasti, koska keräilijät maksoivat hyvin munista sekä aikuistista linnuista täytettyinä koriste-esineinä. Myös riekkokantoja on haluttu elvyttää eliminoimalla petolintuja. Laji suojeltiin vuonna 1962.

Kaulakorussani ukuli (kansanomainen nimitys pöllölle) on hopeaa ja mustaksi oksidoitua kuparia, tai kokonaan hopeaa, kuten Iso Vaalee mielletään.

Suunnittelin aikanaan Pohjois-Lapin kameraseuralle logon, jossa linssiin on piirtynyt myös tämän uljaan linnun terävä katse. Bubo scandiacus on usean luontokuvaajan unelmien kuvauskohde, jonka harva pääsee ikuistamaan.

The Fast Runner

Kaamoskuvia

Päivät ovat kuluneet pikavauhtia, vaikka aurinko valoisaa aikaa pidentääkin. On tullut selkeä työrytmi ylimääräisen, ahkeran käsiparin mukana. Pakkasten vuoksi en ole juuri ulkoillut, mutta työt on sen puoleen edenneet aikataulussa. Mediapäivitystahti vain on hieman kärsinyt…

Inarissa järjestetään 23.-27.1.14 alkuperäiskansojen elokuvafestivaalit, Skábmagovat. Kuvasimme talkoilla harjoittelja-Iitan kanssa avajaispäivän lasten ja nuorten työpajoja Pohjois-Lapin kameraseuran hyväksi. Oli mukavaa vaihtelua katsella pieniä ja vähän vanhempiakin lapsia harjoittelemassa mm sarjakuvaa, äänitekniikkaa, elokuvaa, valokuvaa ja ilmaisutaitoa. Riemua riitti kuviin tallennettavaksi.

Jos tälle viikonloppua on suuntana Inari, suosittelen tietysti elokuvaa Atanarjuat – The Fast Runner (2001). Näin elokuvan 2010 opiskellessani Nunavut Arctic Collegessa. Kouluruokalan videotykillä näytettiin toive-elokuvia ja tämä valittiin varta vasten minulle, vieraalle, jolle elokuva oli ennen näkemätön. Paikalla olevat olivat filmistä syystäkin ylpeitä ja kaikilla tuntui olevan sukua tai yhteyksiä näyttelijöihin. Pääsen nyt näkemään trilogian kaksi uusinta elokuvaa: The Journals of Knud Rasmussen (2006) ja Before Tomorrow (2009). Paljon sain koruihini vaikutteita Nunavutissa käydessä ja monet tekniikat ovat käytössä edelleenkin.

http://skabmagovat.fi/skabmagovat_2014/?page_id=684

www.facebook.com/skabmagovat

Lumen luomisen tuskaa…

Tuiskua ja tilaustöitä

Keskiviikkopäivä kului verkkaisesti Ivalossa myymälävastaavana. Ranskalaisia ja japanilaisia turisteja kävi ihan mukavasti pistämässä kielenkannat mutkille. Taisi olla heille eksoottinen elämys päivällä yltynyt lumipyry, mutta linja-autokuskille se oli varmasti painajainen. Onneksi nukuin melkein koko paluumatkan.

Pajalla kävin puuhaamassa muutaman tunnin. Sinne saikin todella kahlata, kun minusta ei ole löytynyt virtaa pajan pihaosan talvikunnossapitoon. Vastavalmistunut ulkohuussi jää melko varmasti tätä menoa käyttämättä, kun sinne ei pian edes kiireessä pääse…

Päivän valmistunut työ, muutaman paarmansiiven lisäksi, oli tilaustyönä tehdyt poronkallo ja kontion tassu. Lähtevät Vantaalle, jonne toivon kylkiäisenä osan taivaalta vihmovasta lumesta.

Iita Villiina laittaa viilaten

Kaksin käsiparin
kaunihimpaa…

Vuosi alkaa mukavasti, kun sain tammikuuksi työkaverin pajalle. Toivottavasti voin olla opiksi siinä missä työharjoittelua suorittava Iita on minulle avuksi. Ensimmäinen päivä meni viilatessa, toinen jo myynninedistämisessä Ivalon Taitajat-kaupalla. Eiköhän vielä ehditä kaikenlaista, kaiverruksista juotosharjoituksiin. Minun etu on siinä, että yrittäjänarkeen tuli selvä päivärytmi ja kuri…

Trifon-näyttely

Metallia Nikkeliin

Osallistuin 14.12. Inarin kunnan edustajana Nikkelin Kulttuuritalolla järjestettyyn Trifon-näyttelyyn. Osallistujina venäläisiä kädentaitajia ympäri maata, pääosin puukäsityöläisiä.

Tutustuin mm. Vladimir Yarishiin, Veliky Novgorodista, joka on tuohitöiden mestari ja tuomaroi ko. päivänä osallistujia. En ollut mukana kilpailussa, vaikka veinkin pahkatöitä näytille. Sain kyllä diplomin ja venäjänkieliset käyntikortit. Оченъ хорошо!

Jospa Vladimir puheidensa mukaisesti tulee joku päivä Inariin opettamaan ja oppimaan lisää puusta ja tuohesta. Tässä hänen facebook-sivunsa:

https://www.facebook.com/pages/Vladimir-Yarish/138820783256

Hyvvää Joulunpyhhää!

Jouluiloa!

God Jul!
Buriid Juovllaid!
Joyeux Noël!
Froehliche Weihnachten
Buone Feste Natalizie!
Cristmas-e-shoma mobarak bashad!
Sung Tan Chuk Ha!
с Рождеством Христовым!
Srozhdestvom Kristovym!

Himmeli-iloa

Hopeahimmeli

Lähestyvä joulu pistää tekemään kausikoruja. Pikkujouluaika alkaa olla ohi, mutta himmelikorvakorut ovat ajankohtaiset aina aattoon saakka. Jospa ensi viikolla saisin näperrettyä hopeaputkista ihan ison himmelin. Olen tainnut jollekulle sellaisenkin luvata…

Pakkasrisku

Lumet sulaa, koru komistuu

Pakkasriskun teko edistyi finaaliin, vaikka kuvassa se on vielä loppukiillotusta vailla. Lisäsin hieman kaiverruksia ja pisaralaukkaset.

Samantien sain tästä luopua, mutta jospa se toisi pysyvän lumen tullessaan sinne napapiirille, kun se tahtoo täältä Inaristakin jo sulaa. Pahimmillaan +4, kun pari päivää sitten autoissa vielä moottorit jäätyi. Toivotaan että lumi pysyy, minä ainakin pysyn teemassa vielä jonkun aikaa.

Kukkivat kultahiput

Hippunen julkkiskukkaa

Kultahippu-sivuilla oli oheinen artikkeli töistäni. Kiitos Seppo J. Partaselle paikasta auringossa näin kaamosaikaan…

http://www.kultahippu.fi/kultahiput-kukkivat/

Kylmänkukkia

Pakkasta rinnassa

Viime päivinä Inarin kunnassa on ollut melko vilakkaa, Sodankylän Vuotsossakin -38,4 c. Piti sen kunniaksi uudellenjärjestellä suunnittelemiani lumihiutaleita ja kehittelin rintakorun.

Koru sai jo muotonsa, mutta siitä puuttuu vielä hopeankiilto, joten jätin yöksi rumpuun kiillottumaan. Mattavalkoinen sävy olisi kyllä hieno. Se tulee happokylvyssä juottamisen jälkeen, kun hienohopeapinta muodostuu. Valitettavasti se vain raapiutuu helposti pois, jos ei sitä suojaa jollain minulle vielä tuntemattomalla konstilla. Koru on valmis, kunhan lisään neulamekanismit ja mahdolliset kaiverrukset. Toivotaan ettei jää ainoaksi laatuaan, vaikka lumihiutaleet kaikki yksilöitä ovatkin.

Korumallia Kolttain mailta

Algaz-jaurin perintöä

Sain asiakastilauksena suunnitella ja toteuttaa hopeinen versio vanhasta Algaz-jaurin korvakorusta. Malliksi annettiin kuva Samuli Paulaharjun Kolttain mailta (1921) kirjasta.
Siellä kuvasivulla mainittiin seuraavaa: ”…ja vanhoina muoreinakin vielä kannetaan ohuita, litteitä koristeltuja hopeaisia korvarenkaita”. Mikäpä on kaunista korua kantaessa.

Tein korun kokonaan hopeasta. Kaiversin ja punsseloin siihen tyyliin sopivan aiheen.
Originaalikorussa on keskellä hyvin voinut olla raakun helmi ja korun materiaali voisi olla luutakin. Asiakkaan kotona ollut pariton koru oli ikävä kyllä ajan saatossa kadonnut, joten siitä ei ollut apua.

Jospa tästä syntyi uusvanha pukukoru kolttanaisille. Heidän perinteiset korunsa kun ovat olleet usein orgaanista materiaalia ja usein ajan saatossa maatuneet.

Kultamaita kaipaillen

Mieli Miessin maastoissa

Inarissa järjestetään 7.12. Lapin kullankaivajien liiton pikkujoulut. Osallistun nyt, kun sopivasti ovat kotikulmilla. Jokin koruhan sinne oli keksittävä, joten tein tänään tällaisen kaulakorun hopeasta ja Miessin kultahipuista. Koru kuvaa Jäkäläpään korkeuskäyriä maastokartasta napattuna. Hiput kuvaavat (vielä) löytymättömiä kultasuonia.

Jäkäläpään pohjoisrinteellä on Karukorvenkuru, jossa itse vietän kesäni kullankaivuun ja kuvaamisen merkeissä. Näille ohuille ja pitkille hipuille olen miettinyt jo pitkään käyttöä, mutta tässähän olikin oiva ratkaisu. Katsotaan mitä Miessin menninkäiset ja vuorenpeikot tykkäävät…

Ajatuksia pajasta

Pajatuksia

Tervetuloa seuraamaan työpäiviäni ja tuotoksia pajassani Inarissa. Päivitän blogia pääosin kuvien muodossa, sitä mukaa kun maltan kameraan töiden lomassa tarttua.

Olen perustanut Paarma Design -nimisen yrityksen kesäkuussa 2013. Innostuksen alalle sain Oulun kansalaisopiston kursseilta ja perustaidot tulivat Inarin Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta. Kaiken päälle olen soveltanut luovasti sitä mitä en ole tiennyt. Kohdallani voi sanoa, että minkä tekniikassa häviää, sen ideoissa ja omaleimaisuudessa voittaa.

Alkuperäinen ammatti, jota edelleen työkseni teen, on graafinen suunnittelu. Taidosta on paljon hyötyä koruja muotoiltaessa. Aiemmin surin sitä, ettei minusta tule taidemaalaria, kun osaan vain pelkistää ääriviivoja. Nyt viivasta on tullut rakas apulainen. Kolmas ammatillinen lisä on avopuolison mukana tullut kullankaivu. Alku- ja lopputuotanto sulautuvat nyt hyvin yhteen, kun kultahipuista ja korukivistä on kyse.

Pohjoisen eläimet, linnut ja kasvit, ovat töissäni pääosassa. Niihin ei koskaan kyllästy, eivätkä ideat pääse ehtymään. Samalla opin uutta ympäristöstäni ja mieli pysyy virkeänä. Luonnossa kulkeminen rajoittuu tosin itselläni kaamosajan ulkopuoliseen aikaan, talveksi pesiydyn pajalleni.

Toivottavasti koruistani on iloa, vaikka kuvia katselemalla. Parasta on jos voin tehdä yksilöllisiä töitä, myös personoimalla olemassolevia malleja kantajansa näköisiksi. Mallisto täydentyy koko ajan. Aika ajoin, kun käyt katsomassa sivujani, sinne on varmasti syntynyt uutta elämää. Uusia kasveja kukkii, eläimiä on syntynyt, arktista maisemaa on muokattu uuteen hopeiseen asuun…

Nähdään!