Puumerkki jalometallista

Samuli Paulaharjun kirjoissa on usein kauniita puumerkkejä vinjettikoristeina. Kovasti on mieli tehnyt niistä muotoilla koruja, mutta koska puumerkit ovat olleet henkilökohtaisia tai muodostuneet suvun tunnuksiksi, en niihin tohtinut kajota.

Sattui kuitenkin kohdalle asiakas, joka kertoi heidän suvullaan olevan peräti 4 kpl tällaisia tunnusmerkkejä jotka toivottiin ikuistettavan erityyppisiksi koruiksi ja muistoksi jälkipolville. Kuinka sopivasti sattuikaan, että näin pääsin mielenkiintoisia merkkejä toteuttamaan puun sijasta metalliin.

Rintakorun tilaajan isopappa oli Outas Semenoff eli Saari-Outas (1866-1951). Ristimänimeltään Eudokimos (Jevdokim), koltille Åådaž.

Outas oli Semenoffien, Luton eteläpuolisen kairan huomattavimman suvun päämies. Kylän uskottu mies, poromies ja helmenkalastaja.

Outaksen kotikenttä oli Vuonnijaurin Pirttisaaressa. Sodan jälkeen Outaksen evakkoaika jatkui Suomun Kotajärvellä (kesäkenttä) ja Luton Oskarinkoskella (talvikenttä) vuosina 1946-1949. Sevettijärvellä hän asui pienessä mökissä Kirakkajärvellä.

Puumerkkiä käytettiin ennen kirjoitustaidon yleistyttyä 1800-luvulla ja niillä merkittiin irtainta omaisuutta. Ne tehtiin muodoiltaan yksinkertaisiksi, jotta ne voitaisiin helposti raaputtaa tai vuolla puuhun. Talokohtaiset erosivat yksityisistä merkeistä siten, että ne jäivät taloon myös omistajan vaihtuessa. Talon tai tilan jakaantuessa siitä eronneet kehittivät oman merkkinsä lisäämällä kantatalon puumerkkiin uusia viivoja.