Haprosta varputalvikkiin…

Jos jotain mieluiten tekisin työssäni, niin opettelisin, suunnittelisin ja toteuttaisin aina vain uusia, mielenkiintoisia kasvi- ja eläinaiheisia koruja. Kuukausittain niitä muutama syntyykin jo olemassaolevien korumallien seuraksi. Mielikuvissa niitä on itämässä ja syntymässä moninkertainen määrä.

Onneksi tyylini on miellyttänyt luontoalan ammattilaisia ja harrastajia, jotka tilaavat mitä yllätyksellisempiä aiheita. Pitää mielen virkeänä, kun on löydettävä oleellinen ja muotoiltava se ennennäkemättömällä tavalla. Kun korulla on merkitys tilaajalle, itselleni ja informaation myötä  jollekulle kolmannelle osapuolelle, on luomistyö ollut erityisen antoisa ja tarkoituksenmukainen. Lopputuloksen näkeminen kiinnostaa syntymän lailla.

Viimeaikojen haastavimmat ja mielenkiintoisimmat työt oli suunnitella varpu- eli sarjatalvikki ja hapro, jotka tunnetaan villiyrtteinä. Ensimmäinen oli minulle entuudestaan tuntematon talvikkilaji, mutta hapron tiesin tunturista. Haaste tuli kuin tilauksesta, sillä arvostan kasvia suuresti ja sain sen vihdoin näin ikuistettua.

Tästä on hyvä jatkaa herbaarion takomista omin käsin, luontoäidin avustuksella.